Pyyhi persees!
Joulunpyhät ovat anteeksiannon aikaa. Annoin itselleni anteeksi kaikki tähänastiset huorat ja sikailut sekä siirsin sydämeni tuskat maksan kannettaviksi. Kulminaatiopisteen saavutin eilen: aloitin päivän konjakilla, sitten heitin hetulaan puoli litraa viinaa, palasin taas konjakkiin ja ilta päättyi yökerhossa, jossa vedin viinaa ja tekilaa. Minulle palautettiin juhlallisesti takaisin pankkikortti, jonka olin unohtanut yökerhoon edellisellä kerralla. Kiitokseksi unohdin takkini niiden narikkaan.
Tapasin yökerhossa erään vanhan tuttuni, ja päätimme lähteä heille. Koska nainen kotona ei halunnut päästää meitä sisään, päätimme hajottaa oven. Mutta vittu niillä olikin turvaovi, mutta kun kerran meillä oli jo vauhti päällä, rikoimme naapurin oven. Se kaverini ei ole kuka tahansa – yksi Viron parhaita dokaajia, istunut vankilassa ja saanut aikoinaan neekeriltä puukkoa.
On muuten itse asiassa hyvin tarkoin varjeltu salaisuus, että Jesse oli myös alkoholisti. Eihän normaali mies pysty muuttamaan vettä punaviiniksi, vaan korkeintaan tomaattimehuksi. Ryhtyisin itsekin opetuslapseksi, jos joku veikkonen noin vaan muuttaisi veden viinaksi. Muuten, Raamatussa on reilusti yli 200 viittausta alkoholiin. Uskokaa pois!
Tänään jarruttelen Porterilla.